Vastakkainasettelu on helppoa

Luokittelu on ihmiselle ominainen tapa hahmottaa maailmaa. Luokittelemme ihmisiä, tunteita, ajatuksia, kasveja, esineitä, eläimiä, oikeastaan aivan kaikkea. Rakennamme ryhmiä, jaamme ihmiset meihin ja heihin. Meihin luokittelemme ne, joiden kanssa ajattelemme, että meillä on yhteistä. Samanlainen arvomaailma, uskonto, sukupuoli, sama suosikkijoukkue, yhteisiä harrastuksia, sama ihonväri. Liitämme meihin samastuttavia piirteitä ja teemme tiedostamatta oletuksen, että kuulumme samaan joukkoon ja olemme hyviä tyyppejä. Heihin liitämme usein ikäviä ominaisuuksia. He ovat niitä pahantekijöitä, rikollisia, huonompia (ks. esim Pälli 2003, Jokinen ja muut 2012, Anderson 2007.)

Koska tällainen jaottelu ja vastakkainasettelu on psykologinen ominaisuus, sitä ei kyseenalaista kovin herkästi. Erilaisuus ahdistaa usein automaattisesti ja vieraaseen liitämme epätoivottuja ominaisuuksia. Se on joskus muinoin saattanut olla toimiva aivojen puolustusmekanismi, nykypäivänä tämän ajattelumallin kyseenalaistamatta jättäminen on laiskaa ajattelua.

On helppoa ajatella stereotypioiden ja yksinkertaisten luokittelujen pohjalta. On helppoa nähdä uhkia kaikessa itselleen vieraassa - oli kyseessä sitten eri poliittisen puolueen tai urheilujoukkueen kannattaja, eri sukupuolen edustaja tai henkilö, jonka ihonväri ei ole sama kuin itsellä. Helppoa on nojata ennakkoasenteisiin ja paeta kaikkea, mikä ei ole tuttua. On helppoa sanoa, että ongelmat tulevat muualta ja olisi helppoa ajatella, että ne ongelmat ratkeavat sulkemalla kaikki vieras ulkopuolelle.

Näiden pinttyneiden ajatusmallien kyseenalaistaminen on tarpeellista jokaiselle. Luokittelut meihin ja heihin ovat tuottaneet maailmaan valtavan määrän kärsimystä. Sosiaalisten ongelmien yksinkertaistaminen tiettyyn ihmisryhmään on syrjintää ja yksinkertaisen ratkaisun hakemista ongelmiin, jotka todellisuudessa ovat monisyisiä ja joiden ratkaiseminen vaatii rakenteellisia muutoksia ja paljon monialaista osaamista ja ymmärrystä. Tilastojen valossa yritetään usein perustella rakenteellista syrjintää, mutta tilastollisesti itse syrjintä on kuitenkin se pahin uhka, joka on johtanut karmeisiin lopputuloksiin, kuten sisällissotiin, kansanmurhiin ja muihin verisiin konflikteihin, kautta historian.

Laiska ajattelu on uhka tasa-arvolle, sillä laiskaa ajattelua on olla kyseenalaistamatta ennakkoluuloja ja pelkoja ja niellä syrjintä ja vastakkainasettelu ihmisten ja ihmisryhmien välillä jonkinlaisena ratkaisuna ja totuutena. Viisautta on uskaltaa kyseenalaistaa helppoja ratkaisuja ja uhkakuvia. Tasa-arvo vaatii työtä ja rohkeutta tarttua vaikeisiin haasteisiin, jotta ketään ei asetettaisi yhteiskunnan marginaaleihin erilaisuuden vuoksi.

Lue lisää esim.:

Anderson 1983/2007: Kuvitellut yhteisöt - Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Vastapaino

Jokinen, Juhila & Suoninen 2012: Kategoriat, kulttuuri ja moraali. Vastapaino

Pälli 2003: Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina